Kattohommat 2

Puin naulapussiksikin haukutun varustevyön lanteilleni ja laitoin vasaran koukusta riippumaan. Kylläpä tunsinkin itseni voimakkaaksi.

Ensimmäiseksi sain työnjohtajalta tehtäväksi halkaista pari lautaa. Käsisirkkeli eka kertaa elämässä. Vissiin oli aika päästää meitsi vaarallisten vehkeiden kanssa tekemisiin, kun sentään omaa taloa rempataan.

Siinä sirkkeliä remonttihenkilöksi pukeutuneena huudattaessani ajattelin, että voisin tuntea itseni voimakkaammaksi ehkä hävittäjän tai risteilijän ohjaimissa.

Psykologiaa hommassa on muutenkin. Lue loppuun

Mainokset

Kattohommat

Meillä tehdään kattoremonttia. Tai siis minun isä tekee. Eilen oli isoveli apuna ja katto saatiin suunnilleen pellitysvalmiiksi.

Minut laitettiin pois tieltä repimään vanhaa huopakattoa räystäiltä. Olemattomat fyysiset voimat yhdistettynä jatkuvaan kuolemanpelkoon tekivät hommasta sen verran hidasta, että siinähän se aika menikin. Nyt on kämmenet hellinä ja lihaksia kolottaa.

Tämä talohan vuotaa lämpöä alta ja päältä, ehkä seinistäkin. Katsoo nyt, mitä tämä museoviraston sponsoroima kattoremontti saa aikaan.

.NMP.

Onnistuneet Rantajatsit, onnelliset talkoolaiset

Wimme joikasi jatseille melkein koko metsän.

Päätin kirjoittaa Rantajatseista vaikkei pölykään lie vielä laskeutunut Fantissa tämän päivän siivoilujen jälkeen. Eipä se tämän objektiivisemmaksi myöhemminkään muuttuisi.

Lyhyesti kerrottuna säät suosivat, ihmiset tulivat paikalle, musiikki oli mahtavaa ja meininki niin kuin pitääkin. Omat musiikkikokemukseni olivat tietysti hyvin erilaiset kuin katsomon puolelta konsertteja seuranneiden, mutta kaikki tuntui juuri niin hyvältä kuin oli tarkoituskin. Festarin kokeminen sitä ajatellen, miten kaiken on tarkoitus olla, ei ole taiteellisesti antoisin vaihtoehto, mutta talkooporukassa koetaankin jotain muuta: yhteisyyttä, onnistumisen iloa, tekemisen tuntua. Lue loppuun