Stock.xchng
Seisoin viime perjantai-iltana Vihannista Helsinkiin suuntaavan junan käytävässä ja ihmettelin, olinko todella siinä. Vaikka olen opetellut spontaania hetkeen tarttumista ja nopeiden päätösten tekemistä, puolessatoista tunnissa ideoitu reissu pääkaupunkiin tuntui hurjalta.
Kannatti lähteä. Sain paitsi viettää laatuaikaa tyttäreni kanssa matkustaen, myös nauttia ystävien ja tovereiden iloisesta seurasta. Juhannuksena kaikki olivat lomalla eivätkä kasaantuneet tehtävät kummitelleet jatkuvasti mielessä. Ehkä Milkallakin oli kotona hieman rentoutuneempaa, kun lapset eivät olleet keskenään kinaamassa.
Maanantai-iltana olin jo tutussa lukossa. Kun päästää asiat tiettyyn pisteeseen, kasvaa se palloksi, josta ei meinaa saada mitenkään otetta. Kesätoimittelun ohessa tekemäni Rantajatsi-järkkäily on tuntunut jonkin aikaa tältä. Jotkin ahkerammat päivät pilkahtavat valoina välissä kuten tänään, mutta epätietoisuus vaivaa ensikertalaista.
Tieto ei ole tiukassa. Perehdytysmateriaali on hyvä ja apu on aina puhelimen päässä mutta perusluonteeseen kuuluvat lykkääminen ja viimetinkailu hidastavat menoa. Suuri epäonnistumisen pelko on myös tyypillinen vaiva, josta isojen asioiden edessä aina kärsin.
Uskottelen itselleni, että ensi vuonna on helpompaa. Ja sitä seuraavina vielä helpompaa. Kokemuksen karttuessa toivon myös vahvistavani kiinnittymistäni Rantajatseihin siten, että pystyn oikeasti tekemään niitä itselleni. Luonnollisesti katson touhua vielä jotenkin sivusta vaikka järjestelyjen ytimessä olenkin.
Opiskelijajärjestöissä aikanaan hommaa helpotti se, että väki vaihtui koko ajan. Vaikka se on valtava haaste, yhdistykset tuntuvat nopeammin omilta, kun muutkaan eivät ole vielä vuosia niissä pyörineet. Vakiintuneet harrastus- ja kulttuuriyhdistykset ovatkin minulle ihan uusi operointialusta.
Poliittisessa nuorisoliitossa, jonka toimintaan olen ujuttautunut, ihastelen puolestaan sitä, miten aktiivista voi toiminta olla, kun sitä ajaa jokin oikea, yhteinen aate. Opiskelijapiireissä oli yhteisiä tavoitteita mutta politiikassa jopa kaikkien jakamia arvoja.
Jatsimeiningissä taas ei ajeta etuja eikä hellitä yhteiskuntahaaveita. Siinä on kyse viihtymisestä ja elämyksistä. Oman orientoitumisensa sekin silti vaatii.
.NMP.
Kaunosielut 